Vituttaa niin ettei veri kierrä.

Istun töissä päivästä toiseen tienatakseni rahaa jota en oikeasti tarvitse mihinkään, ostan paskaa tavaraa kotiini joka ei oikeasti edes ole minun, ihan vaan sen takia että seuraavasta palkasta voisin maksaa ne pois, jonka jälkeen tienaan taas kuukauden rahaa jotta voin ostaa lisää paskaa ja ja JA...

Työpäivä? Mikä vitun työpäivä, istun töissä 8 tuntia päivässä jonka jälkeen lähden kotiin (joka ei edelleenkään ole oma) vain siksi että 16 tuntia myöhemmin tulla samaan paikkaan miettimään miksi vitussa käyn töissä, TYÖVIIKKO, Joka päivä täysin samaa paskaa, joka jatkuu 16 tuntia päättymisensä jälkeen joka päivä, koska satunnaisesti olen töissä myös lauantaina, tämä eroaa arkipäivistä vain siinä että maanantaina on taas ihan saatanan paha olo sekakäyttöisen lauantain jäljiltä, tämäkin vain siksi että viinanjuonti on tällä hetkellä ainoa asia mikä jaksaa kiinnostaa, ja jos tämä jää väliin, mietin maanantaina seuraavaa perjantaita jolloin voin juoda kaksinkertaisen määrän pirtua koska edellinen vkl jäi väliin, ottaen siis huomioon että lauantaina ei olisi töitä.

Töiden jälkeen menen kauppaan hakemaan paketin leipää, kuitenkin kassalla veloitus on 19,28€ koska mukaan tarttuu AINA jotain millä en tee yhtään vitun mitään, tofu homehtuu tälläkin hetkellä kolmatta viikkoa kaapissa. Ja onko normaalia että kassalle joutuu jonottamaan 15min sen takia että joku palanut kusihuora ei osaa 50 vuoden kaupassakäynnin jälkeen ottaa jotain vitun hintalappua siihen saatanan kurkkuun. Ja minkä vitun takia Rainbown lohkoperunapusseissa on aina reikä? Hienoo maksaa jostain valmiiks paskasta rahaa ku se huonon pakkauksen takia on kotiin tullessa vielä paskempaa kuin normaalisti.

Jos työpaikalleni tuli aseistautunut ryöstäjä, kieltäytyisin yhteistyöstä siinä toivossa että se itä-helsinkiläinen romani nisti keräisi kaikessa vittuuntuneisuudessaan rohkeutta ja ampuisi minua vaikka päähän.

Valot täytyy sammuttaa.

Jos minulla olisi lapsia, todennäköisesti löisin heitä töistä tullessani. Ihan vaan sen takia että he edes yrittäisivät saada jotain aikaan eivätkä vaan makaisi kotona odottaen vaipumista katatoniseen tilaan. Toivon myös että olisin syntynyt vammaisena tai rampana jottai saisin oikean syyn olla tekemättä mitään, lisäksi joku saattaisi antaa minulle huomiota ja rahaa kun vain näyttäisin kärsivältä. Ps. kävelin tänään useita kertoja edestakaisin suojatiellä toivoen että rattijuoppo ajaisi ylitseni.

Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?

Haluaisin lähteä lenkille, mutta en jaksa juosta. Haluaisin harrastaa jotain mutta en osaa mitään ja vaikka osaisin niin sitä ei voi tehdä täällä, eikä se loppujen lopuksi kuitenkaan oikeasti edes kiinnostaisi. Vietän kaiken aika Facebookissa kommentoiden ihmisille asioista jotka eivät oikeasti kiinnosta ketään, onneksi vastauksena tulee aina iloinen ":D" hymiö vaikka ketään ei oikeasti edes naurata. Tunnen paljon ihmisiä joista en kuitenkaan oikeasti edes halua nähdä ketään, ja silloin kun nään, luulen sen olevan hauskaa vaikka oikeasti vain vituttaa. Tällä hetkellä en osaa nimetä yhtään ihmistä joka olisi oikeasti yhtään mistään kotoisin. Voisin nukuttaa itseni lääkkeillä mutta koska nukkuminen ei kuulema ole oikeaa vapaa-aikaa, en tiedä onko tästäkään mitään hyötyä. Toivon vierelleni ihmistä joka öisin laittaisi rinnalleni tiiliskiven ja hokisin korvaan "kuole kuole" tämä saattaisi ehkä tuottaa jonkinlaista helpotusta. Lisäksi toimin asiakaspalvelutehtävissä vaikka en edes halua nähdä ketään, onko siis minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?